maanantai 19. tammikuuta 2015
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Alku
Tyhjensin tämän blogin vanhoista kirjoituksista. Mietin, että tarvinko tätä ollenkaan. En kuitenkaan viitsinyt poistaa, jos myöhemmin tulee fiilistä bloggailuun.
En oikein tiennyt mihin suuntaan tätä voisi viedä: höpistä ummet ja lammet päivittäisistä syömisistä, treeneistä, kehityksestä, tavoitteista ja ties mistä. Näitä blogeja on NETTI TÄYNNÄ. Tulee jo korvista ulos. Mitä mä sellasella blogilla tekisin, en kuitenkaa kirjoita edes oman naamani kanssa.
En oikeastaan vieläkään tiedä tämän blogin perimmäistä tarkoitusta, mutta katsotaan mihin tämä tästä kehittyy.
*********************************************************************************
Meillä mies aloitti työkaverinsa opastuksella kuntokuurin, jonka tarkoitus kestää ainakin näin alkuun puoli vuotta. Kaveri teki miehelle kotitreenin ohjeet ja lapulle mitä ruoka-aineita saa syödä ja antoi makrot ja kalorirajaksi 2900. Mun harteille jäi sitten itse kokkailu.
Sen sanon, että ekana iltana kun oli kiireinen päivä ja kaikki kasaantui samalle illalle, siinä kun vielä yhdeltätoista illalla aloin paistamaan jauhelihaa ja riisiä miehelle evääksi niin tosiaankin tuli aiva itku. Tuntui, että en mä tiedä laihduttamisesta ja syömisestä yhtään mitään. En osaa yhtään mitään. Meillä ollaan syöty paljon leipää ja se on nyt kiellettyjen listalla (pyysin miestä kysymään syytä, en ole vielä saanut vastausta). Piti keksiä aivan uudet eväät ja katsoa syömiset läpi makrojen avulla. En ole edes koskaan suunnitellut noin korkeakalorisia syömisiä.
Seuraava aamu oli aurinkoisempi. Itseasiassa jokainen päivä on ollut ihana. Mies on ollut kultainen ja vihdoinkin tuntuu, että meillä on taas kerran jotain yhteistä.
Tilasin netistä pari kirjaa, joista voin oppia uusia asioita terveelliseen ravintoon yms liittyen. Olen saanut ensimmäisen saliohjelmani. Googlesta löytynyt jo iso läjä uusia reseptejä, joita palavasti tahdon päästä kokeilemaan. Rahaa säästyy paljon, kun meillä ei kukaan enää halua kaupasta herkkuja, leipää, pitsaa, hampurilaisia, energiajuomaa tai mehuja. Ensimmäisen yön itku on vaihtunut leveään hymyyn.
Järkytyin kun huomasin oman tietämättömyyteni. Nyt kuitenkin tuntuu, että meillä on aivan uusi alku ja minulla on paljon opittavaa ja saan tehdä sen yhdessä mieheni kanssa.
En oikein tiennyt mihin suuntaan tätä voisi viedä: höpistä ummet ja lammet päivittäisistä syömisistä, treeneistä, kehityksestä, tavoitteista ja ties mistä. Näitä blogeja on NETTI TÄYNNÄ. Tulee jo korvista ulos. Mitä mä sellasella blogilla tekisin, en kuitenkaa kirjoita edes oman naamani kanssa.
En oikeastaan vieläkään tiedä tämän blogin perimmäistä tarkoitusta, mutta katsotaan mihin tämä tästä kehittyy.
*********************************************************************************
Meillä mies aloitti työkaverinsa opastuksella kuntokuurin, jonka tarkoitus kestää ainakin näin alkuun puoli vuotta. Kaveri teki miehelle kotitreenin ohjeet ja lapulle mitä ruoka-aineita saa syödä ja antoi makrot ja kalorirajaksi 2900. Mun harteille jäi sitten itse kokkailu.
Sen sanon, että ekana iltana kun oli kiireinen päivä ja kaikki kasaantui samalle illalle, siinä kun vielä yhdeltätoista illalla aloin paistamaan jauhelihaa ja riisiä miehelle evääksi niin tosiaankin tuli aiva itku. Tuntui, että en mä tiedä laihduttamisesta ja syömisestä yhtään mitään. En osaa yhtään mitään. Meillä ollaan syöty paljon leipää ja se on nyt kiellettyjen listalla (pyysin miestä kysymään syytä, en ole vielä saanut vastausta). Piti keksiä aivan uudet eväät ja katsoa syömiset läpi makrojen avulla. En ole edes koskaan suunnitellut noin korkeakalorisia syömisiä.
Seuraava aamu oli aurinkoisempi. Itseasiassa jokainen päivä on ollut ihana. Mies on ollut kultainen ja vihdoinkin tuntuu, että meillä on taas kerran jotain yhteistä.
Tilasin netistä pari kirjaa, joista voin oppia uusia asioita terveelliseen ravintoon yms liittyen. Olen saanut ensimmäisen saliohjelmani. Googlesta löytynyt jo iso läjä uusia reseptejä, joita palavasti tahdon päästä kokeilemaan. Rahaa säästyy paljon, kun meillä ei kukaan enää halua kaupasta herkkuja, leipää, pitsaa, hampurilaisia, energiajuomaa tai mehuja. Ensimmäisen yön itku on vaihtunut leveään hymyyn.
Järkytyin kun huomasin oman tietämättömyyteni. Nyt kuitenkin tuntuu, että meillä on aivan uusi alku ja minulla on paljon opittavaa ja saan tehdä sen yhdessä mieheni kanssa.
torstai 8. tammikuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)